Purppuranpunainen jakaranda
Gummerus 1960 - Salamasarja 72
The purple jacaranda 1958
"Jäätyään leskeksi Darcy Maitland meni pian naimisiin David J. Crawfordin kanssa, jolla oli jotakin tekemistä ulkopoliittisten asioiden kanssa, ja muutti Sydneystä viehättävään pieneen kaupunkiin nimeltä Perth. Anne James, Darcyn ystävätär oli pahoillaan tämän lähdettyä, mutta hämmästyksekseen häntä hyvin pian pyydettiin odottamattomalta taholta vierailemaan ystävättärensä luona. Australian valtiollinen poliisi halusi tätä, ja Darcyn takia Anne suostui lähtemään purppuranpunaisen jakarandan varjostamaan taloon, sillä Darcy oli saatujen tietojen mukaan suuressa vaarassa ja poliisi halusi tietää mitä oli tekeillä. Anne asetti itsensä paljolle alttiiksi muuttaessaan Jakaranda-taloon. Hän alkoi joutua salaperäisiin onnettomuuksiin, joilla oli vain yksi tarkoitus: murha. Sitten David murhattiin teatterissa, mutta hän ehti kertoa Annelle paperista. Kaikki muuttui nyt kuin painajaisuneksi. Onneksi Annella ja Darcyllä oli seuranneissa kiihkeissä ja yllätyksellisissä tapahtumissa tukenaan toisensa. Mutta murhaaja oli lähellä heitä. Kuinka lähellä - sen paljastaa vasta tämän erikoislaatuisen dekkarin nokkela loppu."
En tiedä, miksi takakannen teksti pitää tätä erikoisena. Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina tämä kuitenkin on. Oikeastaan seikkailu- ja jännitysromaani, eikä niinkään salapoliisitarina. Mukana on myös romantiikkaa ja kirja muistuttaa hieman joitain M.M. Kayen romanttisia jännäreitä. Kirjan pohjalta tehtiin Australiassa 7-osainen tv-sarja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1960: "Olen lukenut tästä kirjasta pari toisilleen täysin vastakkaista arviointia, joissa kummassakin mentiin tavallaan äärimmäisyyksiin niin myönteisyydessä kuin kielteisyydessäkin. Itse edustan maltillista keskustaa, sillä "Purppuran punainen jakaranda" on mielestäni tuommoinen helppolukuinen, vauhdikas ja näppärä jännitysromaani, johon mukaan on otettu kevennykseksi soma annos romantiikkaa ja luistavaa naisellista rupattelua jännityksen välipalaksi. Mielestäni kirja on luonteenomainen naisten "dekkari", joten tavallaan ymmärrän miehisen arvostelun pitkästyttävästä vätystelystä, millä mies nähtävästi tarkoittaa vauhtia hidastuttavia naisellisia pikkuhuomioita pääaiheen sivustoilta. Saattaisipa tuo kelvata kirjastoonkin, vaikka ei tietenkään välttämättä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti