Erle Stanley Gardner
Vihreäsilmäinen sisar
Gummerus 1958 – Salama 55
The case of the green-eyed sister 1953
"Tämä
kirja on tarina keskiluokkaan kuuluvasta amerikkalaisesta perheestä,
joka joutuu tunnottomien kiristäjien käsiin perheenpään käymän, salaa
nauhoitetun keskustelun vuoksi. Perhe turvautuu Gardnerin kirjoista
tunnetun, etevän lakimiehen Perry Masonin apuun. Mason ryhtyy toimimaan
hänelle ominaisella ripeydellä entisten apulaistensa kanssa. Lukija saa
tutustua kirjavaan kokoelmaan kauniita naisia, konnia ja tavallisiakin
ihmisiä ja joutuu eläytymään loistavaan oikeudenkäyntikohtaukseen, jonka
kuluessa Perry Mason tapansa mukaan hämmästyttää niin istuvan tuomarin
kuin muutkin saapuvilla olevat terävällä päättelytaidollaan ja oikeaan
osuneilla toimenpiteillään."
"Vihreäsilmäinen nuori leski, Sylvia
Bain Atwood pyytää Perry Masonin apua. Bainin perhettä kiristetään
ääninauhan avulla. Kiristäjä kuitenkin murhataan ja teosta syytetään
Hattie Bainia. Seuraa oikeudenkäyntikuvaus, jossa Mason taitavasti
puolustaa syytettyä."
Kovin tavallinen Perry Mason -kirja, joka ei tuo mitään uutta sille, joka on muutaman Masonin lukenut.
Peter Cheyney
Hiljennä kurveissa
Gummerus 1958 - Salamasarja 56
Lady, behave! 1950
Vaatimattomista
oloista Lontoon East Endistä kotoisin ollut Peter Cheyney (1896-1951)
osallistui 20-vuotiaana ensimmäiseen maailmansotaan. Hän haavoittui
Sommen taisteluissa, jonka jälkeen Cheyney kotiutettiin luutnantiksi
ylennettynä. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Cheyney työskenteli muun
muassa lakitoimistossa ja yksityisetsivänä. Kirjailijana hänet
tunnetaan parhaiten 1930–1940 -lukujen Lemmy Caution -dekkareistaan.
Kirjat olivat erittäin suosittuja Ranskassa, jossa niistä tehtiin
yhteensä kahdeksan elokuvaa vuosina 1953–1965. Englanninkielisiä
elokuvia on tehty viisi. Kolmisenkymmentä Cheyneyn kirjaa on suomennettu. (wikipedia)
Quentin Patrick
Portaat Pimeässä
Gummerus 1959 - Salamasarja 57
Suspicious Circumstances 1957
“Uudessa jännittävässä teoksessa Quentin Patrick vie lukijansa keskelle Hollywoodin tähtiloistoa. Keskeisinä henkilöinä ovat “iätön” Anny Rood, palvottu filmitähti á la Garbo, Dry Martiniin ystävystynyt jumpperitähti Norma Delanay, hänen tuottaja-aviomiehensä Ronnie Light ja Annien erikoislaatuinen “perhepiiri”. Kertojana on Annyn 19-vuotias poika Nickie, joka tietää äitinsä pystyvän käytännöllisesti katsoen mihin tahansa ja joka joutuu varsin outoihin ajatuksiin sen jälkeen kun Norma Delanay on “pudonnut” loisteliaan kotinsa portaita taittaen niskansa ja Anny perinyt hänen osansa suurta kurtisaania esittävässä elokuvassa.”
Quentin Patrick on nimimerkki joka koostuu useista eri kirjoittajista. Pääosin teokset on kirjoittanut serkuspari Hugh Wheeler ja Richard Webb. Nimimerkeillä Patrick Quentin tai Q.Patrick tai Jonathan Stagge kirjoitettiin 38 jännitysromaania.
Mauri Sariola
Susikoski ottaa omansa
Gummerus 1959 - Salamasarja 58
2. painos 1961
3. painos 1986
Sisältyy myös teokseen Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia 2, Gummerus 2012
”Tämän reipaskäänteisen Susikoski-tarinan päänäyttämönä on Helsinki. Etsivä Lax on jatkoilla eräässä loistohuvilassa. Vieraat keksivät hilpeän ajatukset: järjestetään kepponen komisario Olavi Susikoskelle. Kujeen seuraukset muodostuvat kuitenkin hyvin yllättäviksi ja johtavat tapahtumiin, jotka ovat käydä Susikoskelle kohtalokkaiksi.
Mauri Sariolan tyyli on tässä kuten muissakin Susikoski-tarinoissa tinkimättömän asiallista ja jännittävää.”
Harry Carmichael
Huoneisto n:o 15
Gummerus 1959 - Salamasarja 59
Put out that star 1957
"Mister Piper, suuren lontoolaisen vakuutusyhtiön etsivä, jonka tehtävänä on vakuutettujen epäilyttävien kuolemantapausten tutkiminen, on sankarina tässä korkeimman luokan salapoliisiromaanissa. Mister Piper ei tiedä huoneisto viidestätoista vielä mitään, kun kuuluisa filmitähti saapuu Lontoon lentokentälle ja innostuneista vastaanottajista selvittyään rientää hotelliinsa - huoneistoon no.15. Mutta pian joutuu Piper huomaamaan, että filmitähdet saattavat käydä vakuutusyhtiöille kohtalokkaiksi, varsinkin jos eivät päiväkausiin avaa hotellihuoneen ovea."
Kuin katsoisi B-luokan film-noiria, mutta hyvää sellaista. Kirjailijan oikea nimi on Leopold Ognall. Hän käytti myös pseudonyymiä Hartley Howard.
Mary Roberts Riehart
Vaeltava veitsi : kolme salapoliisikertomusta
Gummerus 1959 - Salamasarja 60
The Wandering knife 1952
”Kuuluisa salapoliisikirjailijatar tarjoaa meille tällä kertaa kolme erillistä tiivistunnelmaista jännitystarinaa, joiden tapahtumat liikkuvat mitä erilaisimmissa ympäristöissä mutta joille kaikille on yhteistä juonen yllätyksellisyys. Nimitarina Vaeltava veitsi kuvaa kammottavan murha-aseen harhailua hienoissa seurapiireissä, joiden ilmapiirin kirjoittaja osuvasti tavoittaa. ’Mies joka piilotti aamiaisensa’ on henkeäsalpaava aviodraama ja ’Salaisuus’ – kertomuksissa esiintyy yksi jännityskirjallisuuden ainoita naissalapoliiseja – Hilda Adams. Sairaanhoitajattareksi naamioituneena hän tunkeutuu mystilliseen perheeseen päästäkseen selville sen makuuhuoneen salaisuudesta.”
Amerikkalaiset hyvin toimeen tulevat henkilöt pitävät palvelijoita ja makaavat joutilaina päiväkaudet sängyissään. Lisäksi he tyhmyyttään pimittävät poliisilta tärkeitä asioita ja sotkevat asiansa. Tarinoissa on kuitenkin sen verran kiinnostava juoni, että jaksoin lukea. Hilda Adamsin edesottamuksia voisi lukea enemmänkin.
Erle Stanley Gardner
Karannut ruumis
Gummerus 1959 - Salama 61
The case of the runaway corpse 1954
"Asianajaja
Perry Masonin toimistossa tutustuu lukija kahteen naiseen, jotka
näyttävät leikkivän kissaa ja hiirtä. Hiiren osa tuntui aluksi kuuluvan
rouva Davenportille, mutta hänen aviomiehensä ei ole samaa mieltä, vaan
väittää vaimonsa jo tehneen yhden murhan ja olevan valmis toiseenkin
heti aiheen ilmaantuessa. Perry Mason ei tälläkään kertaa voi vastustaa
oudon rikosdraaman houkutusta, vaan ottaa jutun hoitaakseen sen monista
epäilyttävistä piirteistä huolimatta. Ennen jutun selviämistä Mason
joutuukin painiskelemaan karanneen ruumiin arvoituksen kanssa, jonka
avulla hän sitten oikeussalissa nostattaa jännityksen huippuunsa."
"Myrna
Davenport väittää miehensä varastavan häneltä rahaa. Lisäksi aviomies
väittää Myrnan yrittävän myrkyttää hänet. Kun Davenport on
kuolemaisillaan, Myrna pyytää Perry Masonia etsimään aviomiehen laatiman
kirjeen, jossa tämä syyttää vaimoaan myrkyttämisestä. Mason löytääkin
kirjekuoren, mutta siellä on vain tyhjä paperi. Sitten Davenport kuolee -
tai ainakin niin luullaan, kunnes ruumis kiipeää ikkunasta ja ajaa
tiehensä kuollakseen uudestaan. Mason tietysti selvittää jutun."
Gardner
kirjoitti kymmenittäin Perry Mason - dekkareita samalla kaavalla.
Muutamat tarinoista ovat jännittäviä ja mielenkiintoisia - tämä tarina
ei kuulu niihin.
Ellery Queen
Murhaaja on kettu
Gummerus 1959 - Salamasarja 62
2. painos 1992
3. painos 2002
The murderer is a fox case 1945
"Wrightsvillen pikkukaupunki on jo melkein unohtanut Jessica Foxin
kaksitoista vuotta sitten sattuneen salaperäisen kuoleman, kun hänen
poikansa palaa juhlittuna lentäjäsankarina Tyynenmeren rintamalta.
Kapteeni Davy Fox ei kuitenkaan ole unohtanut mitään ja
vastaanottojuhlallisuuksien keskelläkin hänen mielensä tuskaisena palaa
vanhaan. Ilmavoimissa oli luultu hänen sairastuneen sotaneuroosiin,
mutta romaanin luettuaan tietää lukija, että neuroosi olikin peräisin
paljon aikaisemmista järkytyksistä. Vanhan rikoksen vähä vähältä
selvitessä tiivistyy pikkukaupungin tunnelman sähköiseksi."
James Hadley Chase
Ampiaispesä
Gummerus 1959 - Salamasarja 63
Tiger by the tail 1954
"Huikentelevainen aviomies voi huikennella vaikka koko ikänsä ilman mitään jälkiseurauksia, mutta jos kiltti aviomies hairahtuu yhden ainoan kerran, sotkeutuu hän heti korviaan myöten mitä hämäräperäisimpiin hankaluuksiin. Näin ainakin kävi Ampiaispesän päähenkilön, herttaisen pankkivirkamiehen kohdalla, joka pitkään omantuntonsa kanssa painiskeltuaan eräänä yksinäisenä iltana soitti puhelintytölle. Valojen sammuessa tytön boksissa alkaa häikäilemättömästi suunniteltu rikosketju vyöryä eteenpäin ollen vähällä haudata alleen kiltin pankkivirkailijan hairahduksineen päivineen."
Tarina on jännittävä ja vaiherikas. Älkää hyvät aviovaimot lähtekö viideksi viikoksi äitinne luokse. Hyvät aviomiehet, hankkikaa itsellenne harrastuksia, ettei tarvitse istua viskilasin ääressä iltaa vaimon poissa ollessa. Tarinan päähenkilö pysyy pitkään lujana, mutta työkaverin alituinen naljailu ja vihjailu kesälesken iloista saa hepun lopulta soittamaan työkaverin antamaan numeroon. Siitä alkaa painajainen. Heppu joutuu vahingossa keskelle tapahtumia joihin liittyy poliittista vehkeilyä, korruptiota ja murha. Hän huomaa joutuvansa syntipukiksi ja päättää etsiä oikean murhaajan todistaakseen syyttömyytensä. Hepun perässä ovat pian niin poliisit kuin roistotikin. Kirjan perusteella on tehty filmi The Man In The Raincoat (1958).
Erle Stanley Gardner
Vaaralliset valokuvat
Gummerus 1959 – Salamasarja 64
The case of the calendar girl 1958
"Suuri
gangsteripomo ja hänen huvilaansa keräämät kurvikkaat valokuvamallit
ovat tapahtumien keskipisteenä tässä jännittävässä Perry Mason
-tarinassa. Gangsteripomo on tällä kertaa valinnut uhrikseen erään
rakennusmestarin, jonka johtaman koulurakennustyömaan hän on ottanut
'suojelukseensa.' Rakennusmestarin asiat ovatkin aivan solmussa, mutta
silloin gangsterin valokuvamallit sekaantuvat asiaan odottamattomalla
tavalla. Perry Mason joutuu luonnollisesti selvittämään tilanteen
herkullisessa oikeudenkäynnissä."
Tämä on tyypillinen Perry Mason
-tarina. Vanhoja latuja hiihdellään, eikä mitään piristävää ole
luvassa. Tarina ei ole kiinnostava, eikä jännittäväkään.
Maria Lang
Vaarallisia unia
Gummerus 1959 - Salamasarja 65
2. painos 1972
3. painos, yhteisniteessä Kielojen kuningas / Vaarallisia unia, Gummerus 1994
Farliga drömmar 1958
"Saamme jälleen nauttia pohjoismaiden johtaviin jännityskirjailijoihin kuuluvan tyttökoulun rehtorin herkullisesta tyylistä ja kyvystä luonnehtia rikospaikan tiivistyvää ilmapiiriä. Vaarallisten unien tapahtuvat liikkuvat ruotsalaisessa kirjailijakodissa, jonka korkea muuri täydellisesti erottaa ulkomaailmasta ja jossa kirjailija aidoin kotityrannin ottein hallitsee perhettään. Tunnelma huvilassa kiristyy kiristymistään ja aivan kuin pakon sanelemina tapahtuvat sitten 'räjähdykset', joiden selvittäminen tajoaa lukijalle yllätyksen toisensa jälkeen."
Kirjan nimi viittaa Edith Södergranin runoon, jonka tarinassa lausuu kirjailija Hallmannin tytär syntymäpäiväkutsuilla. Juhlien päätteeksi yksi vieraista läydetään kuolleena kylpyhuoneesta.
Peter Winge
Turkkilainen intermezzo
Gummerus 1959 - Salamasarja 66
Turkisk intermezzo 1958
"Suomenruotsalaisen lakimiehen ja kirjailijan Peter Wingen ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos Kuolema Lindalle sai tunnustuksen taidokkaan rakenteensa ja loogisen mittakaavansa ansiosta. Samat avut värittävät Turkkilaisen intermezzon. Lisäksi tapahtumaympäristö, kanainvälinen ja kuuma Ankara luo tuntijan siveltimellä maalattuna kirjaan oman erikoislaatuisen tunnelmansa.
Upporikkaan johtaja Carnen nuorin poika Leif on etevä itämaisten kielten tuntija ja tutkija, joka nuoruudestaan huolimatta on kutsuttu Helsingin yliopiston dosentiksi. Leif Carne matkustaa Turkin hallituksen kutsumana esitelmämatkalle Ankaraan — ja katoaa. Viranomaiset ovat ymmällä ja samalla voimattomia. Aavistellaan pahinta. Vasta vanhat tuttavamme filosofian tohtori Björn Lange ja hänen ystävänsä asianajaja Peter Winge, jotka johtaja Carnen pyynnöstä matkustavat Turkkiin, pystyvät vaiheikkaan tapahtumasarjan jälkeen ratkaisemaan merkillisen katoamisen. Loppu on yllättävä, mutta samalla uskottava."
Kirjailijan oikea nimi on Åke Frey (1919-1978).
Quentin Patrick
Syyllisyyden varjo
Gummerus 1959 - Salamasarja 67
Shadow of guilt 1959
"Muutamissa viimeisissä dekkareissaan on Quentin Patrick pyrkinyt luomaan uuden dekkarityypin, joka kirjalliselta muodoltaan täyttäisi normaalin romaanin vaatimukset, mutta jonka juonen jännittävyydessä ei vähääkään tingittäisi vanhan hyvän salapoliisiromaanin selkäpiitä karmivista käänteistä. Loistava esimerkki tästä onnistuneesta yhdistelmästä on Syyllisyyden varjo. Yhä uudelleen uskomme olevamme ratkaisun jäljillä, mutta yhtäkkiä meidän onkin käännettävä kaikki päälaelleen ja alettava selata kirjaa taaksepäin uusien johtolankojen toivossa."
"George Hadley epäröi kertoa vaimolleen - kauniille, määräilevälle perijättärelle - että hän haluaa eron. Georgella on näet toinen nainen, hänen väritön sihteerinsä Eve. Lopulta George päättää kertoa asian vaimolleen adoptiotyttären häiden jälkeen. Tämä triangelidraaman lisäksi tarinaan kuuluu erään kiristäjän murha. Luutnantti Timothy Trant selvittää tapausta."
Liukas hurmuri herra Saxby astuu näyttämölle ja sotkee monen ihmisen kohtalon. Aluksi päähenkilön, George Hadleyn komenteleva vaimo Connie ihastuu häneen. Sitten on vuorossa Connien ja Georgen ottotytär Ala. Kun Saxby murhataan, selviää että hänen jäljiltään löytyy useita muitakin petettyjä naisia. Typeryyttään perhe valehtelee poliisille ja yrittää järjestellä alibejaan. Luutnantti Trantia ei kuitenkaan petetä ja hän selvittää lopulta tapahtumien kulun. Tarinan edetessä lukija arvailee syyllistä, mutta vasta juuri ennen loppupaljastusta hänelle selviää murhaajan henkilöllisyys.
Elokuva: L’Homme à Femmes (1960)
Helen McCloy
Kolmannesta vaille vainaja
Gummerus 1959 - Salamasarja 68
Two thirds of a ghost 1956
"Eräillä päivälliskutsuilla, joilla ovat mukana mm. bestsellerkirjailija Amos Cottle ja hänen kaunis vaimonsa Vera, leikkivät vieraat seuraleikkiä. Leikissä osanottajille esitetään kysymyksiä. Se, joka ei osaa vastata yhteen kysymykseen, on kolmasosa vainajasta, ja kahdesti epäonnistunut on vastaavasti kolmannesta vaille vainaja. Kolmas väärä vastaus täyttää sitten määrän. Vastaajasta on tullut vainaja, joka suljetaan leikistä. Amos Cottle vastaa kolmasti väärin. Hän on siis vainaja. Mutta juuri tällöin leikki muuttuu karmaisevaksi todellisuudeksi. Amos Cottle on todella kuollut. Hänet on myrkytetty. Murhatun ja hänen vaimonsa lisäksi oli paikalla vain neljä henkilöä: Kustantaja Tony Kane, Amoksen agentti ja kaksi kriitikkoa, joista toinen ihailee ja toinen inhoaa Cottlen tuotantoa. Yksi viidestä on tehnyt murhan. Mutta kuka heistä? Helen McCloyn sankaripsykologi Basil Willing joutuu kauan repimään taitavasti punottuja verkkoja ennen kuin löytää yllätyksellisen ratkaisun."
En odottanut paljoakaan tältä kirjalta, mutta yllätyin positiivisesti. Kirja ei kerro kovaksikeitetystä yksityisetsivästä, eikä ole myöskään jännäriksi naamioitu sukutarina rikkaasta amerikkalaisperheestä. Henkilökuvaus menettelee ja juonikin on mielenkiintoinen. Jännitystä ei ole lainkaan, mutta sitä ei tässä kertomuksessa kaivatakaan.
Kuvaus Verasta: "Vera oli koettanut vuosikausia muovata todellisuutta Hollywoodin elokuvien puitteisiin. Kaikessa, mitä hän sanoi, ajatteli tai piti yllään, hän oli päässyt jopa lähelle tätä ihannettaan, mutta elämä hänen henkilökohtaisen määräysvaltansa ulkopuolella näytti vastustavan itsepintaisesti tuota ihannekuvaa, ja onnellinen loppu kaihteli häntä aina."
Helen McCloylta on suomennettu myös teokset: Mikä oli tarkoitus? (Cue for murder) (Gummerus 1946), Pukinsorkka (Mr. Splitfoot) (Gummerus 1971), Tappaja ja tapettu (The slayer and the slain) (WSOY 1959 - Korppi-sarja 5), ja Vaarallinen talo (Burn this) (Viihdeviikarit 1984 - Jännityksen mestari 4)
Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1960: "Nokkelasti punottu dekkari kustantaja-, kirjailija- ja arvostelijapiireistä, missä kirjallisilla kutsuilla tapahtunut menestyskirjailijan murha johtaa odottamattomiin, mutta fantastisuudessaankin hyvin perusteltuihin paljastuksiin ja lopulta myös salaperäisen murhatun olemuksen ja kirjallisen tuotannon salaisuuden ratkeamiseen ja murhaan syyllisen löytämiseen. Tekijä on nasevasanainen ja kirpeä kirjallisen maailman tyypillisyyksien erittelijä - erityisen huvittunut olin tekijän arvostelijoiden laadusta ja luonteesta laukaisemien toteamuksien johdosta. Mahdollisesti kelpaa kirjastoihin, mikäli niihin nyt dekkareita otetaan."
Mauri Sariola
Kohtalokas Itämeren risteily
Gummerus 1959 - Salamasarja 69
2. painos 1961
3. painos 1976
Sisältyy myös teokseen Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia 2, Gummerus 2012
”Kohtalokas Itämeren-risteily on ehkä toistaiseksi paras Sariolan korkeatasoisista ja kansainvälistä tunnustustakin jo saaneista dekkareista. Selkeästi ja sattuvasti piirretty ihmiskuvaus ja ympäristön luonnehdinta tukee omalta osaltaan erittäin nokkelasti mutta samalla johdonmukaisesti rakennettua juonta ja jännittävää tapahtumasarjaa. Teos poikkeaa totutusta, mutta se on kuitenkin täysin rikkeetön salapoliisiromaanin 'sääntöjen' kannalta. Sinisenä kimmeltävä meri, lokkien nauru ja huolettoman lomaseurueen ilkamointi muodostavat tutun kotoisen mutta samalla omalaatuisen taustan murhalle. Tämä kirja jää luettuna kauan mieleen ja on teos, joka varmasti luetaan kerralla.”
Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1960: ”Kahden naisen kuolemaan johtavalla Itämeren risteilyllä on mukana joukko helsinkiläisen rivitalon asukkaita, joiden perhesuhteet poikkeusolosuhteissa kärjistyvät ja joutuvat yllättäviin ratkaisutilanteisiin. Mukana on myös pari näennäistä sivullista, joiden osuus kuitenkin myöhemmin näyttää sangen merkittävältä. Komisario Susikoski tulee tässä kirjassa mukaan vasta puolen välin jälkeen, mutta ennättää silti erottaa akanat jyvistä elikkä syylliset syyttömistä, selvähän se. Näppärä juttu kaikin mokomin, mutta ennätin silti väsyä laivan baarin antimien tunnolliseen luettelemiseen siinä järjestyksessä, missä ne kunkin kurkkuun kulautettiin.”
Helen Nielsen
Nainen katolla
Gummerus 1959 - Salamasarja 70
The woman on the roof 1954
"Ikkunoista kurkisteleminen ei ole kaunista. Suorastaan vaaralliseksi se käy, jos sattuu tuijottamaan huoneistoon, jossa tapahtuu murha. Originelli Wilma-neiti sai kokea sen hyvin kouraantuntuvasti, sillä hän oli kattohuoneistostaan nähnyt liian paljon. Pahinta oli öisin, kun pimeällä pihalla ja murhatun tanssijattaren asunnossa alkoi tapahtua pelottavia asioita. Wilma-parka tunsi murhaajan väijyvän pihan varjoissa, mutta hän ei uskaltanut ilmoittaa näkemästään poliisille. Häntä esti kermakakku, jonka hän omin luvin oli tuonut konditoriasta, kaakki, joka piti viedä murhatulle naiselle. Helen Nielsenin salapoliisiromaani tarjoaa roppakädellä jännitystä hyvän dekkarin ystäville."
Tämä kirja on lukemisen arvoinen, sillä tekijä kuvaa mieleltään häiriintynyttä naista ymmärryksellä. Lisäksi kyseessä on asetelmaltaan epätavallinen jännäri joka poikkeaa mukavasti tavanomaisista salapoliisitarinoista.
Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1960: "Hupsuna pidetty, arka ja elämää vieroksuva ikäneito näkee parvekeikkunastaan pihan toisella puolella oleviin huoneisiin ja toteaa näin ennen muita nuoren kevytmielisen kaunottaren kuoleman, mutta ei kerro siitä kenellekään, koska pelkää entisten kokemustensa viisastuttamana joutuvansa mielisairaan kirjoihin. Vähitellen kuitenkin poliisin puututtua asiaan myös vanha neiti kiertyy tapausten vinhaan vauhtiin, ja ihmissuhteet talon piirissä mutkistuvat solmuille, joissa kelpo poliisilla on totinen avaamisen vaiva ennen dramaattista loppukatsausta. Vanhan neidin olemus ja loputon ahdistus, jonka vallassa hän suorittaa painajaisunenomaisen pakomatkansa suurkaupungin sokkeloissa on kuvattu hyvin oivaltaen ja tavattoman intensiivisesti. Tietenkään kirja ei silti ole tarpeellinen kirjastoissa."
Ngaio Marsh
Serenadi ruumiille
Gummerus 1960 - Salamasarja 71
Singing in the shrouds 1958
"Lontoosta Kapkaupunkiin aikova rahtilaiva valmistautuu lähtemään, kun satama-alueella murhataan nainen, jolta löydetään aluksen matkustajakortti. Eräät muut merkit antavat aiheen olettaa, että omalaatuisen hienotunteisesti käyttäytyvä murhaaja on laivan kymmenkunnan matkustajan joukossa ja että hän etsii uusia uhreja. Niin lähtee miellyttävälle merimatkalle myös Scotland Yardin tarkastaja etsimään murhaajaa, joka kohteliaasti peittelee tekemänsä ruumiit tuoksuvin kukin ja päälle päätteeksi laulaa serenadin. Taitavasti laskostettu juoni ja nokkela kerronta tarjoavat miellyttävän lukuhetken."
Perinteinen salapoliisitarina jossa epäiltyjen joukko on rajattu. Kirjailija koettaa johtaa lukijaa harhaan laittamalla eri matkustajat käyttäytymään epäilyttävästi. Hyvä kirja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1960: "Ngaio Marsh kuuluu Englannin naispuolisten salapoliisiromaanikirjailijoiden valioihin ja edustaa monessa suhteessa vanhan, mukavan Agatha Christien koulukuntaa. Tapahtumat on sijoitettu laivalle, jossa epäiltyjen piiri on aina helpompi rajoittaa määrälukuun. Sangen nokkelasti tekijä asettaa mahdolliseksi murhaajaksi, joka "serenadein", katkotuin koruketjuin ja kukkakimpuin saattelee uhrinsa kuoleman rajan yli, vuoron perään jokaisen rahtilaivan matkustajaksi liittyneen ja perustelee sitten lopulta esittelemänsä syyllisen kaikin nykyajan patenttipsykologian tarjoamin keinoin. Tekijällä on hienoinen taipumus ylitehosteluihin tilanteisiin, jotka lukiessa hieman hymyilyttävät. Eihän tuo nyt suinkaan tarpeellinen kirjastoissa ole, mutta tietyllä tavalla taitava lajissaan silti."
Nancy Graham
Purppuranpunainen jakaranda
Gummerus 1960 - Salamasarja 72
The purple jacaranda 1958
"Jäätyään leskeksi Darcy Maitland meni pian naimisiin David J. Crawfordin kanssa, jolla oli jotakin tekemistä ulkopoliittisten asioiden kanssa, ja muutti Sydneystä viehättävään pieneen kaupunkiin nimeltä Perth. Anne James, Darcyn ystävätär oli pahoillaan tämän lähdettyä, mutta hämmästyksekseen häntä hyvin pian pyydettiin odottamattomalta taholta vierailemaan ystävättärensä luona. Australian valtiollinen poliisi halusi tätä, ja Darcyn takia Anne suostui lähtemään purppuranpunaisen jakarandan varjostamaan taloon, sillä Darcy oli saatujen tietojen mukaan suuressa vaarassa ja poliisi halusi tietää mitä oli tekeillä. Anne asetti itsensä paljolle alttiiksi muuttaessaan Jakaranda-taloon. Hän alkoi joutua salaperäisiin onnettomuuksiin, joilla oli vain yksi tarkoitus: murha. Sitten David murhattiin teatterissa, mutta hän ehti kertoa Annelle paperista. Kaikki muuttui nyt kuin painajaisuneksi. Onneksi Annella ja Darcyllä oli seuranneissa kiihkeissä ja yllätyksellisissä tapahtumissa tukenaan toisensa. Mutta murhaaja oli lähellä heitä. Kuinka lähellä - sen paljastaa vasta tämän erikoislaatuisen dekkarin nokkela loppu."
En tiedä, miksi takakannen teksti pitää tätä erikoisena. Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina tämä kuitenkin on. Oikeastaan seikkailu- ja jännitysromaani, eikä niinkään salapoliisitarina. Mukana on myös romantiikkaa ja kirja muistuttaa hieman joitain M.M. Kayen romanttisia jännäreitä. Kirjan pohjalta tehtiin Australiassa 7-osainen tv-sarja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1960: "Olen lukenut tästä kirjasta pari toisilleen täysin vastakkaista arviointia, joissa kummassakin mentiin tavallaan äärimmäisyyksiin niin myönteisyydessä kuin kielteisyydessäkin. Itse edustan maltillista keskustaa, sillä "Purppuran punainen jakaranda" on mielestäni tuommoinen helppolukuinen, vauhdikas ja näppärä jännitysromaani, johon mukaan on otettu kevennykseksi soma annos romantiikkaa ja luistavaa naisellista rupattelua jännityksen välipalaksi. Mielestäni kirja on luonteenomainen naisten "dekkari", joten tavallaan ymmärrän miehisen arvostelun pitkästyttävästä vätystelystä, millä mies nähtävästi tarkoittaa vauhtia hidastuttavia naisellisia pikkuhuomioita pääaiheen sivustoilta. Saattaisipa tuo kelvata kirjastoonkin, vaikka ei tietenkään välttämättä."
Vilho Helanen
Ristilukin arvoitus
Gummerus 1960 - Salamasarja 73
1. ja 2. painos 1949
3. painos 1960
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Sataman vaiheilla tiedetään laittoman kaupan rehottavan ja siellä murhataan amerikkalainen merimies. Helasen muutamien kirjojen sankari varatuomari Kaarlo Rauta tutkii poliisien kanssa tapausta. Tapaukseen liittyy paljon pimeää kauppaa vakavampaa. Tarina julkaistiin jatkokertomuksena Suomen Kuvalehdessä ja sitten kirjana.
Vilho Helanen (1899-1952) kirjoitti muun tuotantonsa ohessa 7 salapoliisiromaania.
M.M. Kaye
Kuolema kulki Berliinissä
Gummerus 1960 - Salamasarja 74
Death walked in Berlin 1955
"Konekiväärin rätinän seasta kuului juoksuaskelien töminää, ja nainen, joka oli jäänyt jälkeen toisista, tuijotti epätoivoisena sumuiselle, öiselle merelle. Mutta vene oli poissa, ja nainen lähti ahdistetun eläimen tavoin juoksemaan kohti matalaa rantatörmää ja vihollismaata. Miranda ei myöhemmin enää muistanut selvästi tätä lapsuutensa yötä ja sen järkytyksiä. Mutta kun hän matkustaa lomalle sodanjälkeiseen Berliiniin ja kuulee prikaatinkomentaja Brindleyn kertovan kummallisen tarinan herra Ridderistä ja tämän salaperäisestä katoamisesta, alkavat tapahtumat palata hänen mieleensä. Sitten kuolema iskee ensimmäisen kerran, ja pelko hallitsee siitä lähtien Mirandan lomaa. Hän tietää vaistomaisen varmasti, että joku pitää silmällä hänen jokaista liikettään."
Kirjaa mainostetaan salapoliisiromaanina, mutta tyyli on kuitenkin kuin kevyessä romanttisessa viihdelukemistossa: "Hei Andy! Miranda huudahti iloisesti. - Mitä pidit eilisestä kiertomatkasta? Saitko hyviä valokuvia? Andy pyörähti ympäri. Miranda hymyili ja ajatteli, että jos Andy luopuisi nyrpeästä ilmeestään, hän vaikuttaisi suorastaan hauskannäköiseltä. Mirandan hymyillessä hänen pitkät silmäripsensä värähtelivät ihastuttavasti, ja pieni hymykuoppa korosti huulten suloista kaarta, joka epäilemättä olisi innoittanut ketä maalaria tahansa Välkehtivät kiharat kehystivät lystikästä pientä hattua, kolmionmuotoista, topaasinväristä samettitilkkua, joka kävi virheettömästi yhteen yksikertaisen villaleningin kanssa ja antoi harmaille silmille sherrynvärisen vivahteen. Andy Page unohti huonon tuulensa. Nyrpeä ilme katosi ja hän vastasi Mirandan hymyyn."
Kirjassa kuvataan sodan jälkeistä raunioitunutta Berliiniä. Kaupunki on yhä jaettu voittajavaltioiden kesken eri vyöhykkeisiin ja tässä seurataan englantilasten upseeriperheiden vaiheita. Sodan aikana varastetut timantit ja kaksi murhaa ovat tämän vaatimatonta tasoa olevan jännärin ainekset.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1960: ”M. M. Kaye muistuttaa laadultaan kovasti "Purppuranpunaisen jakarandan" tekijää Nancy Grahamia, sillä molemmilla On sama tapa hieman rupatella mielen kevennykseksi asioiden viereltäkin, asettaa tuiki viaton ja turvaton tyttö pahan naisen pauloihin ja uhka tilanteeseen toisensa jälkeen ja pelastaa sitten lopulta tyttö vahvan ja turvallisen miehen ikiluotettavaan huomaan, jotta romantiikkakaan ei täysin unohtuisi. Sodanjälkeinen Berliini on tietenkin kiitollinen jännitysromaanin maasto monine kieltoineen, raunioineen ja vastakohtaisuuksineen. M. M. Kaye on meillä jo ennestään tuttu tämän lajin lukijoille, eikä tämä kirja tuo mitään uutta hänen tekijänlaatuunsa. Vaivatonta, vauhdikasta ja mukanaan pitävää. Vaihtoehtona Grahamin kirjan kanssa mahdollinen kirjastoon, mutta molempia ei sentään missään tapauksessa.”
Stanley Ellin
Nicholas-kadun avain
Gummerus 1960 - Salamasarja 75
The key to the Nicholas street 1952
"Kun ihminen voi kietoa muotonsa tweed-pukuun, joka ei tee vartalolle enempää oikeutta kuin perunasäkki, ja työntää jalkaansa viiden paunan painoisiin kävelykenkiin ja silti saada Nicolas-kadun sudet huomio-asentoon kuin torventoitotuksesta, silloin ihmisellä on jotakin millä miellyttää. Ja neiti Balloulla oli. Sitä paitsi hän oli upporikas. Ayren perhe asui neiti Balloun naapurina. Palvelustyttö Junien mielestä se itse asiassa oli mitä sopusointuisin perhe, kunnes sitten tytär Bettina toi herra Matthew Chavesin kiusaamaan heitä. Se oli omiaan tekemään valehtelijan kenestä tahansa. Kaiken lisäksi herra Chaves väitti tuntevansa neiti Balloun. Sitten Nicholas-kadulla tapahtui murha. Neiti Ballou löydettiin kuolleena talonsa kellarista. Junie kertoi asian omalla tavallaan, mutta vasta kun herra ja rouva Ayre, Bettina ja nuori Richard olivat ilmaisseet käsityksensä, paljastui avaimen kammottava merkitys. Stanley Ellin on uusi kiinnostava dekkarikirjailija. Erikoislaatuisesti sommiteltu tarina ja taitava jännityksen tiivistäminen valmistavat lukijalle miellyttävän elämyksen."
Olen täysin eri mieltä takakannen tekstin laatijan kanssa. Jo ensimmäiset sivut osoittivat kirjailijan pitkäpiimäisen kirjoitustyylin. Jaksoin kolmisenkymmentä sivua. Sitten käsitin, ettei tämä kirja ollut minua varten. Stanleyltä on suomennettu myös Koston enkeli (Gummerus 1981).
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960: ”Nicholas-kadun talossa on kuollut yksinäinen, varakas kaunotar, ja viranomaiset ovat todenneet kuoleman väkivaltaiseksi. Tapahtumien ulkonainen ja sisäinen kulku käy ilmi naapuritalossa asuvan perheen viiden jäsenen erillisistä minä-muotoisista kertomuksista. Näppärästi sommiteltua, mutta ei yhteisillä varoilla hankittavaa kirjatyyppiä."
Ellery Queen
Surmanisku
Gumerus 1960 - Salamasarja 76
The finishing stroke 1958
"Hilpeä pieni seurue, jonka jäsenet ovat järjestään hyvinvoipia ja huomattavia newyorkilaisia, nauttii vieraanvaraisessa maalaiskartanossa lomapäivistä ja juhlii samalla sen perijän, John Sebastianin, täysi-ikäiseksi tuloa. Tämä valmistautuu ottamaan holhoojalta omaisuutensa halintaansa. Silloin murhaaja iskee kahdesti - eikä kumpikaan uhreista ole Sebastian. Tästä tuli Ellry Queenin ensimmäinen juttu, jonka hän pystyi ratkaisemaan vasta 27 vuotta myöhemmin. Vasta silloin hänelle selvisi, miksi omalaatuisen hilpeitä ja varoittavia runoja kyhäillyt murhaaja oli raivannut tieltään kaksi aluksi aivan tuntematonta miestä."
Lumimyrskyn kourissa olevaan maalaiskartanoon on kokoontunut kaksitoista henkilöä joulunseutua viettämään. Näiden mukana on Ellery Queen. Juhliminen saa yllättävän käänteen kun uhkaavia viestejä alkaa saapua ja lopulta tapahtuu murha. Tarinalla on kuulemma yllättävä loppu.
Ellery Queen on kirjailijanimi jonka taakse kätkeytyivät yhdysvaltalaiset serkukset Frederic Dannay ja Manfred Bennington Lee.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: ”Ellery Queen on paitsi älykkäästi sommitteleva myös hyvin sivistynyt salapoliisikirjailija. Tälläkin kertaa hän on punonut taitavasti rakennetun joskin hiukan "teoreettisen" tuntuisen juonen, josta ei puutu tiiviisti ladattua jännitystä. Lukijalta sen ratkaisu vaatisi kuitenkin melkoisia erikoistietoja aina muinaisfoinikialaista kulttuuria myöten, mutta ilman niitäkin tapahtumien kulkua ja kirjailija-salapoliisin nokkelaa työskentelyä seuraa hyvin kernaasti. Ellery Queenin kirjat ovat mielestäni aina olleet lajinsa parhaimmistoa.”
Erle Stanley Gardner
Epäröivä emäntä
Gummerus 1960 – Salamasarja 77
The case of the Hesitant Hostess 1953
"Teoksen
näyttämönä on tuttuun Gardner-tyyliin oikeussalin omalaatuisen
kiihottava ilmapiiri. Perry Masonin ja hänen vastapelurinsa yleisen
syyttäjän kaksinkamppailu on yllätyksellinen ja värikäs kuten aina,
mutta nyt vetää oikeussalin sensaationnälkäisen yleisön päähuomion
puoleensa myös kolmas esiintyjä. Hän on nuori, kaunis nainen, jonka
Mason jutun kestäessä havaitsee poikkeuksellisen älykkääksi ja tärkeäksi
todistajaksi. Jopa niin tärkeäksi, että kaikki riippuu tästä
'epäröivästä emännästä'. - Gardner tuntee erinomaisesti Amerikan
monimutkaisen lainkäytön ja oikeudenkäyntimenetelmät, sillä hän ole
ennen kirjailijaksi antautumistaan Kalifornian huomatuimpia
rikosasianajajia."
Varatonta entistä myyntimiestä Albert Brogania
syytetään aseellisesta ryöstöstä. Oikeus on määrännyt Perry Masonin
hoitamaan varattoman syytetyn puolustusta ilmaiseksi. Mason tekee
parhaansa ja nuuskii jutussa palaneen käryä. Tarina alkaa
oikeudenkäynnin jo ollessa käynnissä. Viikonlopputauon aikana Mason
suorittaa empiirisiä tutkimuksia ryöstön uhrin omistamissa yökerhoissa
ja näiden ”viihdetyttöjen” parissa. Oikeat konnat saadaan kiikkiin ennen
oikeudenkäynnin päättymistä. Tämä on keskitasoinen Mason -tarina.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960:
”Gardner asettaa tällä kertaa Perry Masonin heti kirjan alussa
näyttämään taitoaan rikkiviisaan ristikuulustelutekniikan hallinnassa ja
soluttaa juonen mukaan vasta vähitellen. Päätös näytellään sitten
aikanaan Gardnerille luonteenomaiseen tapaan oikeudenistunnossa, missä
Perry Mason jälleen loistaa sekä vilkkaan älynsä että onnellisten
sattumien ansiosta. Gardneria on suomennettu niin paljon, että otaksun
sitä kirjastoihinkin jo tähän mennessä ehtineen kohtuullisen annoksen,
joten enpä ryhdy suosittelemaan, vaikka tämä ehkä hiukan nouseekin
tekijän keskitason yläpuolelle.”
Peter Cheyney
Levätään vasta haudassa
Gummerus 1960 - Salamasarja 78
Never a dull moment 1942
"FBI:n agentti, Cheyneyn edellisistä kirjoista ja valkokankaalta tuttu Lemmy Caution seikkailee nyt Englannissa. Kansainvälinen vakoilu, kovapintaiset konnat ja hemaisevat kurvikaunottaret saattavat taas Lemmyn liemeen, joka on todella hyvin maustettu. Lemmyn kaltainen mies selviää kuitenkin aina konnista. Mutta sellaiset naiset kuin Tamara ja Julia, joiden silmät ovat tummat, syvät ja pehmeät ja joiden katse saa miehen kuin iehen värähtämään, ovat eri asia. Varsinkin kun Lemmy ei tiedä, mitä väriä he tunnustavat. FBI tiesi, että Englannin-jutussa tarvittiin todella hyvää miestä. Siksi he lähettivät Lemmyn."
Naisten tutkiminen, nimitti heitä sitten typyköiksi, kullannupuiksi, herrantertuiksi, sokerimurusiksi, jennyiksi, friiduiksi, donniksi, hunajakakuiksi, ruusukuonoiksi, enkeleiksi tai päivänsäteiksi, on tutkimusala, johon ei yksi miehenikä alkuunkaan riitä. Näin toteaa Lemmy ja jaksaa vääntää juttua naisista. Puheeksihan hänen touhunsa jäävät, aika kun kuluu konnajahdissa. Hepun metodi on painella suoraan konnien pesään ja katsoa sitten mitä siitä kehittyy. Sitten juodaan viskiä ja ihaillaan kurveja - ellei sitten tempaista konnaa kuonoon. Tämä on yksi Cheyneyn kymmenestä Lemmy Caution kirjasta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1960: "Lemmy Cautionin ylileveä ja rehentelevän suulas henkilö on epälooginen; täydellinen pelottomuus asuu harvoin edellä mainitun tapaisessa olemuksessa. Eräs hyvä puoli tässä muutoin niin ällöttävässä tyylissä on: sopimattomuudet ja karkeudet menettävät voimansa, kun ne julistetaan tavalla, joka toisinaan naurattaa, toisinaan itkettää. Cheyneyn kirjat ovat itse asiassa salapoliisiromaanien parodioita, mutta tietääkö tekijä sitä on epävarmaa. Missään tapauksessa niitä ei tarvita kirjastossa."
Kerstin Ekman
30 metriä murhaa
Gummerus 1960 - Salamasarja 79
30 meter mord 1959
"Kerstin Ekman liittyy nyt omaperäisellä ja erinomaisella tyylillä kirjoitetulla kirjoitetulla teoksellaan salamasarjan ruotsalaisten huiputekijöiden seuraan. Uneliaassa pikkukaupungissa puuhailee touhukas elokuvaseurue. Tukholman filmimiehet ovat tulleet vangitsemaan merentuoksuista idylliä. Mutta lahjomaton selluloidinauha joutuukin todistamaan murhenäytelmän. Nuori näyttelijä murhataan kesken filmauksen koneiden suristessa. 30 metriä murhaa kiertyy kelalle. Murha on filmattu. Ja lomaileva rikoskomisario Viggo Bredberg joutuu heti epäilemään useita ryhmän jäseniä. Mutta kuka heistä on murhaaja? Värähdyttävästi alkava tapahtumasarja takaa jännitystä joka sivulle."
Arvostetun ruotsalaiskirjailijan ja akateemikon esikoisromaani. Komisario Bredberg on tämän tyypillisen 1950- ja 1960 lukujen dekkarin poliisimiehenä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960: Nuori poika-näyttelijä ammutaan ilman nähtävää syytä kesken filmikohtauksen, ja syylliseksi epäilty jazz-muusikko katoaa jäljettömiin, kunnes hänet paljon myöhemmin löydetään myös ammuttuna aution rantatontin kaivosta. Tekijä on takakannen mukaan laatinut filmikäsikirjoituksia, joten elokuvaihmisten maailma on kuvattu nasevasti, ja sanailu on koko ajan napakkaa ja vauhdikasta, joten kiinnostus jatkamiseen säilyy loppuun saakka. Silti en pidä kirjaa varsinaisesti kirjastokelpoisena, sillä mitään pysyvää antia sillä ei ole - kevyt rentoutumistuokio korkeintaan.”
Jonathan Craig
Valkoinen alushame
Gummerus 1960 - Salamasarja 80
Case of the petticoat murder 1958
"Hän oli ollut kuollessaan siinä kahdenkymmenen, kolmenkymmenen välimailla, aika pitkä tyttö, säihkyvän mustatukkainen, vartaloltaan täyteläinen ja kapeavyötäröinen sekä hyvin pitkä- ja kaunissäärinen. Hänellä oli yllään pelkät nylonit. Juttu, jonka Peter Selby sai tutkittavakseen, ei ollut miellyttävä. Se johti yllättäviin paljastuksiin ja valmisti Selbylle riittävästi tukalia tilanteita. Sillä näissä tapauksissa oli aina kysymyksessä murha. Jonathan Craig on uusi tuttavuus Salamasarjassa. Amerikassa hän on useilla salapoliisiromaaneillaan hankkinut itselleen jo suuren lukijakunnan."
Helppolukuinen ja tavanomainen amerikkalaisdekkari. Kirjaa lukiessa meni muutaman päivän työmatkat ihan mukavasti. Craigilta on suomennettu myös So Young, So Vicked (Tarkoitukseton murha, Viihdekirjat 1962).
Erle Stanley Gardner
Apinoiden arvoitus
Gummerus 1960 – Salama 81
2. painos 1979
The case of the mythical monkeys 1959
"Kun
kaunis nuori nainen eksyy ja joutuu turvautumaan syrjäisen majan
isännän tarjoamaan yösijaan, voi tapahtua epämiellyttäviä asioita. Tämän
sai Gladys Doyle kokea löytäessään aamulla ruumiin. Miellyttävä mies
oli jättänyt mukavan talonsa ja kauniin vieraansa. Hän oli poissa, mutta
tuntemattoman ruumis oli jäljellä. Gladys oli pinteessä ja hän tiesi
sen itse. Vauhdikas ja yllätyksellinen pelinavaus tuo asianajaja Perry
Masonin piankin mukaan sotkuiseen ja nopeakäänteiseen juttuun. Kirjan
jännitys tiivistyy dramaattisessa oikeudenkäynnissä, jossa Mason joutuu
jännittämään voimansa äärimmilleen saatuaan vastaansa avaintodistajan,
joka apinoiden viisauden tavoin ei ole halunnut koskaan "kuulla, puhua
tai nähdä pahaa."
"Gladys Doyle on ollut hiihtelemässä
viikonloppuna. Paluumatkalla hän ajaa harhaan ja joutuu etsimään suojaa
lumimyrskyltä syrjäisestä vuoristomajasta. Huonotuulinen mies antaa
hänen yöpyä pienessä makuuhuoneessa. Aamulla mies on kadonnut, mutta
toisessa makuuhuoneessa on kuollut mies. Gladys palaa Los Angelesiin ja
pyytää Perry Masonilta apua. Kotona hän huomaa, että sinne on
murtauduttu ja soittaa poliisille. Näyttää siltä, että Gladysiä
yritetään lavastaa murhaajaksi."
Tämä on yksi niistä tarinoista, joissa rikoksen tehnyt luulee olevansa Masonia etevämpi ja voivansa pettää tätä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960:
”Gardnerin mestarisalapoliisin Perry Masonin oikeusjutut ovat
kuuluisia, mutta tuskin kestäisivät joka kohdaltaan todellisuudessa.
Joka tapauksessa ne ovat saivartelun mestarinäytteitä, joilla kaadetaan
Amerikan vertahimoava yleinen syyttäjä, joka aina ja joka tapauksessa
haluaa syytetyn pään vadille. Niinpä tässäkin syyttäjä on äärimmäisen
epäilyttävä ja epämiellyttävä ja ärsyttävyyteen asti "jahnaava" olento,
joka on valtion palkkaamana estämässä oikeutta tapahtumasta. Kaiken
lisäksi juttu on sekava ja mitätön. Gardnerin parhaat
salapoliisiromaanit ovat olleet mestarillisia, kun hän on välttänyt
liikaa saivartelua, salapoliisiromaanien parhaita joskus. Tämä ei sitä
ole, vaan esittää kirjailijan heikoimmillaan. Ei välttämätön
kirjastoissa.”
Quentin Patrick
S/S Murha
Gummerus 1960 - Salamasarja 82
2. painos 1972
3. painos 1992
S.S.Murder 1933
”Patrickin loistavimpiin kirjoihin lukeutuva yllätyksellinen salapoliisiromaani täysin eristetyllä valtamerialuksella tapahtuvasta rikossarjasta. Kirja täyttää kakki hyvän salapoliisiromaanin ’säännöt’: epäiltävien luku on pieni, vauhdikas ja jännittävä juoni on johdonmukainen ja antaa lukijalle tilaisuuden omiin päätelmiin. S/S Murha on jokaiselle hyvän jännityksen ystävälle todellinen toivekirja, jonka varmasti lukee kerralla.”
Kirjan rakenne on ärsyttävä: Päähenkilö, nuori toimittajatyttö Mary, matkustaa valtamerilaivalla ja tämä kirja on muka hänen päiväkirjamerkintöjään ja kirjeitään kihlatulleen. Pidän parempana sellaisia kirjoja, joissa tarinan ”minä” kertoo tapahtumat, tai sitten kertojana on ulkopuolinen. Bridgeä pelaaville tässä on jotain mielenkiintoista – me jotka emme sitä ymmärrä jäämme yhtä hupia paitsi. En aio lukea uudestaan.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960: "Tekijäparin varhaistuotantoa. Laivamurha, jossa mahdollisten murhaajien piiri on olosuhteitten pakosta rajoitettu. Tapahtumien kertojana havaintojen tekoon tottunut naisreportteri, jonka päiväkirja romaani on. Asetelma keinotekoinen ja ote haettuihin vaikutusmomentteihin perustuva. Suotta kirjastoissa."
James Hadley Chase
Maailma tarjottimella
Gummerus 1960 - Salamasarja 83
The world in my pocket 1959
"Suunnitelma oli tytön. Hän veti toiset mukaansa. Häikäilemätön Morgan oli luotu päälliköksi. Gypo oli seudun paras kassakaappimies. Bleck oli keikari, mutta välttämätön, ja nuori Kitson oli loistava autonajaja. Suunnitelma oli mieletön: kaapata palkkarahoja kuljettava erikoisvalmisteinen panssariauto, jonka ryöstämistä pidettiin mahdottomana. Mutta se oli miljoonan dollarin kaappaus, ja sen jälkeen heillä olisi maailma tarjottimella. Sen takia kannatti ylittää kaikki rajat. Ja he ylittivät ne saavuttaakseen unelmansa. James Hadley Chasen uusi jännitysromaani on piinallisen jännittävä. Sen aste asteelta tihentyvä tunnelma kiskaisee lukijan kurimukseen, josta hän ei vapaudu ennen kuin teoksen viimeinen rivi on suljettu."
Kyseessä on keskitasoa parempi rikosjännäri. Henkilökuvaus on luontevaa ja tarina on uskottava. Kirjan perusteella filmattiin elokuva Perjantaina puoli 12 (An einem Freitag um halb zwölf, Saksa 1961). Siinä saksalaisen tytön johtama konnajoukko ryöstää jenkkisotilaiden palkkarahoja kuljettavan auton Ranskassa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: ”Rikosromaani, jonka suunnittelu on moitteeton ja kohtalaisen pitävä. Jännitys, jonka veroista harvoin tapaa, tihentyy ja kulminoituu rikokseksi, jonka raakuus on osaksi suunniteltua, osaksi sattuman aiheuttamaa. Tekijällä on harvinaisen terävä psykologinen ote, rikolliset ovat kaikki ihmisiä, yksilöitä, jotka käyttäytyvät kukin omalla tavallaan rikoksen tapahtumahetkellä ja sen osittain epäonnistuttua. Kun käy selväksi, että kaikki on hukassa, on eräillä heistä rohkeutta vastata teostaan omalla hengellään. Kirjaa ei voi suositella kirjastoon, ei sittenkään, vaikka se omassa lajissaan lähentelee mestariteosta. Rikoksen hirvittävyys, sen suunnittelijoiden moraalittomuus ja rahanhimo ovat niin hyvin kuvatut, että lukijaa puistattaa. Ei kirjastoihin.”
Maria Lang
Murha vuokralaisena
Gummerus 1960 - Salamasarja 84
2. ja 3. painokset 1987
Ofärd i huset bor 1959
”Ulospäin rakennus oli hyvin kunnianarvoisa vanha vuokratalo, eikä Christer Wijk olisi koskaan epäillyt sen seinien kätkevän mitään rikollista, ellei hän olisi tutustunut talossa työskentelevään kauniiseen kampaajatyttöön. Neitoselta hän sai kuulla talossa tapahtuneesta itsemurhasta. Muuan kolmissakymmenissä oleva asianajaja oli löydetty kaasuun menehtyneenä loistoasunnostaan. Tapauksessa alkaa kuitenkin ilmetä outoja piirteitä, eikä rakennuksen sisäpuoli ole lainkaan niin valoa sietävä kuin päältä päin luulisi. Asukkaiden yksityiselämä paljastaa heissä merkillisiä piirteitä, niin merkillisiä, että Christer Wijk on pitkät ajat ymmällä rikollisen suhteen. Loppuratkaisu on parasta Langia; juonen kehittelijänä ja jännityksen ylläpitäjänä hän ei kaipaa suosituksia.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: ”Kunnianarvoisan vuokratalon loistohuoneistossa tapahtuu murha. Uhri on sukulaisuuden nimissä taloon muuttanut huikentelevainen poikamiesasianajaja, ja kirjan kuluessa todetaan sangen monella talon asukkaalla olleen syytä vapautua hänestä. Vaivaton lukutuokio - tuskin muuta. Ei siis kirjastoja varten.”
Mary Roberts Rinehart
Neiti Pinkerton
Gummerus 1960 - Salamasarja 85
Miss Pinkerton 1932
"Nuori mies on ampunut itsensä - niin luullaan - valonarkojen puuhiensa takia. Hänen vanha tätinsä saa shokin ja jutuu vuoteeseen. Neiti Pinkerton kutsutaan häntä hoitamaan. Tapahtumat ovat lähtökuopissaan, ja kun ne lähtevät liikkeelle osoittautuu että suuret omaisuudet ovat vaakalaudalla ja monen henki vaarassa. Murhaaja käy rohkeaksi - neiti Pinkerton joutuu kiperään asemaan: hän ei enää tiedä onko hän seuraava uhri vai - murhaajan välikappale.
Mary Roberts Rinehart on jännityksen mestari ja miljoonien dekkarin ystävien mielikirjailija - eritoten naislukijoitten. Neiti Pinkerton on hänen kiintoisimpia sankarittariaan - sairaanhoitajapoliisi, joka lähetetään vaikeissa tapauksissa ottamaan selvää sellaisista asioista, jotka usein välttävät tavallisten, rutiinityötään tekevien poliisimiesten silmän."
Stephen Ransome
Sinivalkoinen urheiluvaunu
Gummerus 1960 - Salamasarja 86
I'll die for you 1959
"Taiteilija Burton Fisher, joka on menestynyt urallaan ja asuu Kaliforniassa Meksikon lahden rannalla loistohuvilassa, saa kuulla eräänä sateisena iltana sisään pyrkivältä tytöltä, ettei hän ole Fisher, että taiteilija Fisher on aivan toinen mies, jonka tyttö tuntee hyvin. Kun Fisher seuraavana päivänä saa puhelinsoittoja tytön huolestuneelta sisarelta ja kun hän lopulta löytää rantahuvilaltaan tytön murhattuna, joutuu hän kiedotuksi yhä tiiviimpään ja sotkuisempaan verkkoon tuntemattoman tytön 'murhaajana'.
Stephen Ransome on amerikkalainen salapoliisikirjailija, joka aloitti sodan jälkeen kirjailijanuransa ja on tähän mennessä kirjoittanut 15 salapoliisiromaania. Hän kiinnittää huomiota sankareittensa yksityiselämän ongelmiin, joita hän murhatarinan yhteydessä kuvaa sellaisina kuin ne siinä paljastuvat: kärjistyneinä ja dramaattisina."
Sujuvasti etenevä ja piinaava tarina, jonka haluaa nopeasti saada luetuksi. Heppu joutuu todella ilkeään tilanteeseen: kaikki pitävät häntä murhaajana. Ainoa, joka uskoo hänen syyttömyyteensä on asumuserosta juuri takaisin muuttanut vaimo. Nokkela idea tarinalle ja hyvin kerrottu. Kirjailijan oikea nimi on Frederick C. Davis (1902-1977).
Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1961: ”Melkoisesti dekkarien suosima teema aviomiespoloisesta, joka joutuu epäillyksi hänelle jokseenkin tuntemattoman tytön murhasta, on käsitelty tässä aika näppärästi ja uusin piristein, mutta mitäpä suotta sitä silti kirjastoihin, koska yhdellä istumalla luettu on pian unohdettu.”
John C. Cooper
Murha mieltä vailla
Gummerus 1961 - Salamasarja 87
Death in aberration 1958
"Entinen Scotland Yardin ylitarkastaja James Dale sai vaihtelua elämäänsä alkaessaan tutkia Nora Lythamin juttua. Sykäyksen asialle antoi Bruce Smythe, Noran sulhanen. Hänen ollessaan Pakistanissa Nora oli, ilmeisesti raivokohtauksen vallassa, hyökännyt seuraneitinsä kimppuun ja surmannut tämän. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Nora ei voinut esittää mitään puolustuksekseen. Hänet todettiin syyntakeettomaksi ja passitettiin Broadmooriin. (loppu takakannen tekstistä jää arvoitukseksi, sillä kirjaston tarra peittää sen.)
John Cooper on lahjakas englantilainen salapoliisikirjailija, josta odotetaan hyvin paljon. Hän on tähän mennessä julkaissut kaksi teosta, joissa jännittävät, miltei uskomattomat tapaukset yhtyvät vankkaan asialliseen pohjaan, psykologiseen johdonmukaisuuteen ja poliisin työn tuntemukseen."
Tämä on jännittävä kirja. Noran perhe joutui lento-onnettomuuteen ja vain hän selvisi hengissä. Hän loukkaantui vakavasti ja kärsi myös henkisestä järkytyksestä. Hänen sulhasensa Bruce auttoi ja tuki Noraa, mutta tytön perheen perintörahojen uskottu mies järjesteli asioita Noran ja Brucen selän takana. Noran tila huononi ja Bruce joutui työmatkalle Pakistaniin. Sieltä palatessaan hän sai kuulla Noran joutuneen mielisairaana murhaajattarena Broadmoorin vankimielisairaalaan. Bruce epäilee vilunkipeliä ja palkkaa eläkeläisetsivän ottamaan asioista selvää. Tämä paljastaakin törkeän huijauksen, vapauden riiston ja murhan.
Kirjailijan oikea nimi on John Croydon ja hän kirjoitti nimillä John C Cooper sekä J Cooper Crawley.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1961: ”Kaukoidästä palaava insinööri tapaa morsiamensa suljettuna vankilamielisairaalaan hoitajattarensa murhasta tuomittuna. Tapahtumien kulku on ollut niin hämärä ja salaperäinen, että sulhanen päästäkseen selville tapahtuneesta kääntyy eläkkeellä olevan Scotland Yardin ylitarkastajan puoleen, joka pala palalta selvittää vajavaisen kuvion ja todistaa morsiamen syyttömyyden. Rakenteeltaan taitava, mutta verisissä yksityiskohdissa suotta viipyilevä kirja, jossa on helppo osoittaa epäloogisuuksia. Ei väliksi kirjastoissa.”
Quentin Patrick
Rakas vaimoni Maureen
Gummerus 1961 - Salamasarja 88
2. painos 2002
The green-eyed monster 1960
"Dekkariklassikko vuodelta 1961. Poliisin mielestä Andrew Jordan oli mitä todennäköisimmin murhannut vaimonsa. Hän tosin väitti löytäneensä kotinsa sekasorron ja kaaoksen vallassa - ja vaimonsa ammuttuna, mutta silti. Lopulta Jordan joutuu myöntämään että hänellä olisi ollut motiivi surmata vaimonsa, mutta aivan toinen kuin poliisi oletti. Poliisin kietoessa verkkoa yhä tiukemmin Andrewin ympärille tämä suorittaa omalla tahollaan kuumeisia tutkimuksia, jotka paljastavat mitä uskomattomampia asioita hänen vaimonsa ja tämän sukulaispiirin elämästä. Quentin Patrick on nimimerkki joka koostuu useista eri kirjoittajista. Pääosin teokset on kirjoittanut serkuspari Hugh Wheeler ja Richard Webb"
Nimimerkeillä Patrick Quentin tai Quentin Patrick tai Q.Patrick tai Jonathan Stagge kirjoitettiin nelisenkymmentä jännitysromaania. Joitain olen lukenut, enkä niistä kaikista pitänyt. Rakas Vaimoni Maureen on kuitenkin ihan kelpo kirja. Hyväuskoinen heppu on nainut kauniin vaimon, eikä hänellä ole aavistustakaan mitä peliä tämä pitää hänen selkänsä takana. Totuus paljastuu pikku hiljaa vaimon kuoleman jälkeen.¨
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1961: ”Asiansa osaavan tekijäparin uusin muunnos kauniin ja salaperäisen naisen käsittämättömästä murhasta, johon syylliseksi vuoron perään epäillään kaikkia naisen perhepiiriin kuuluvia ja eniten naisen aviomiestä. Asia esitetään kelpo aviomiehestä käsin, joka hätääntyneenä etenee vaimon hämärän menneisyyden viidakoissa löytääkseen oikean murhaajan. Näppärää ja taitavaa tietenkin, mutta se ei vielä ole suositus kirjastoihin.”
Mauri Sariola
Sumua Susikosken yllä
Gummerus 1961 - Salamasarja 89
2. painos 1961
3. painos 1976
”Se tapahtui Koillismaassa, tosi korvessa. Rikkaan teollisuusneuvoksen leski oli käymässä metsästysmajallaan ja putosi koskeen eräänä sumuisena yönä. Juttua luultiin ensin itsemurhaksi…
Kosken nimi sattui olemaan Susikoski. Asia herätti hilpeyttä kaikissa muissa paitsi vastaleivotussa rikostarkastaja Susikoskessa, joka oli päättänyt viettää myöhästyneen lomansa samoilla seuduilla. Loma jää tietysti pitämättä ja Susikoski sotkeutuu juttuun, joka yllättävällä tavalla ulottuu aina helsinkiläisiin kirjailija- ja taiteilijapiireihin saakka.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1961: ”On näköjään muuttunut muodiksi sanoa jokaisen Susikoski-uutuuden äärellä Sariolan päässeen parhaaseen saavutukseensa juuri tässä. Sikäli ainakin parannusta on tapahtunut, että sadattelut ja syömiset on jätetty vähemmälle. Modernismiin kohdistuvat tölväisyt ovat jo herättäneet pahaa verta, mutta myös hyväksyvää hyminää. Tapahtumat on asetettu Lapin erämaahan, mutta henkilöt on enimmäkseen haettu rintamailta, ja murhattu on jälleen verevästi kaunis ja rikas leskirouva. Juonta on kieputettu niin näppärästi, että murhaajaa ei hevin arvaa. Saattaisipa tuota harkita kirjastoon, mikäli alan varasto ei ennestään tulvi.”
