Salamasarjan esittely



Gummeruksen Salamasarja alkoi ilmestyä vuonna 1953, kuten WSOY:n Sapo -sarjakin. Salaman kirjat ovat salapoliisiromaaneja sekä jännityskirjoja, ja mukana on sekä tunnettujen että tuntemattomaksi jääneiden kirjailijoiden teoksia.

Alkuperäisessä sarjassa ilmestyi 176 kirjaa, joista viimeisin oli Erle Stanley Gardnerin 'Perry Mason ja huolestunut holhooja' vuodelta 1970. Sarja jatkui vielä kolme vuotta nimellä Salama minun makuuni, jossa ilmestyi mm. uusintapainoksia suosituimmista Salamakirjoista sekä Gummeruksen Silmukkasarjasta. Ensimmäinen näistä oli Ira Levinin Suudelma ennen kuolemaa, joka oli ilmestynyt aiemmin Salaman numerona 17. Viimeinen oli vuonna 1973 ilmestynyt numero 205, Catherine Arleyn Kosto on suloinen. Kirja oli aiemmin ilmestynyt vuonna 1963 Silmukkasarjan numerona 10.

Miltei puolet kirjoista on amerikkalaisten kirjailijoiden kynästä. Näitä ovat mm. Erle Stanley Gardner (26 kirjaa), Quentin Patrick (16 kirjaa), Ellery Queen (8 kirjaa) ja Mary Rinehart (6 kirjaa).
Neljännes kirjoista on brittiläistä alkuperää, kirjailijoina mm. James Hadley Chase (11 kirjaa), Peter Cheyney (8 kirjaa), Ngaio Marsh (5 kirjaa), Simon Rattray (5 kirjaa) ja M.M.Kaye (5 kirjaa). Lähes neljännes on myös ruotsalaisten tekijöiden kirjoja, etunenässä Maria Lang (16 kirjaa).
Mukana on myös kotimaisia jännäreitä. Näistä useimmat ovat Mauri Sariolan tekemiä (7 kirjaa).
 


Quentin Patrick (tai Q.Patrick tai Patrick Quentin) on kirjailijanimi, jota käyttivät Hugh Callingham Wheeler, Richard Wilson Webb, Martha Mott Kelly ja Mary Louise Aswell. Useimmat tarinoista on Webbin ja Wheelerin yhteistyötä tai sitten Wheelerin yksin kirjoittamia. Molemmat miehet ovat amerikkalaistuneita brittejä.

Ellery Queen on myös pseudonyymi. Sitä käyttivät amerikkalaiset serkukset Frederic Dannay ja Manfred Bennington Lee. Ellery Queen oli kirjailijanimen lisäksi myös kirjojen päähenkilönä oleva etsivä.

Simon Rattray puolestaan on eräs monista Trevor Dudley-Smithin salanimistä. Muita hänen käyttämiään nimiä olivat mm. Adam Hall ja Elleston Trevor.

Kun vertaan Salamasarjaa ja Sapo -sarjaa keskenään, vaaka kallistuu Sapon puolelle. Molemmissa sarjoissa on runsaasti kovaotteisia ja ryypiskeleviä etsiviä. Sellaisista kirjoista en pidä. Joskus taas päähenkilöt elävät niin vastenmielistä elämää, ettei kirjaa viitsi lukea. Sapo -sarjaan on valikoitunut kuitenkin monia mieleisiäni brittijännäreitä. Lisäksi SaPo on tarjonnaltaan monipuolisempi - onhan siinä teoksiakin runsaammin. Salamasta löytyy kuitenkin monta lukukelpoista vanhaa jännäriä.


Rikoskirjallisuuteen - niin kuin tietysti kaikkeen kirjallisuuteen - on aina suhtauduttava kriittisesti. Ei ole samantekevää, millaisten asioiden parissa aikansa viettää.

Salamasarjan kirjoja löytyy vielä kirjastojen hyllyistä sekä antikvariaateista. Toivottavasti tässä olevat arviot auttavat dekkarivalinnoissasi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti