26.11.2018

74. Kaye, M.M.: Kuolema kulki Berliinissä

M.M. Kaye
Kuolema kulki Berliinissä 
Gummerus 1960 - Salamasarja 74
Death walked in Berlin 1955

 
"Konekiväärin rätinän seasta kuului juoksuaskelien töminää, ja nainen, joka oli jäänyt jälkeen toisista, tuijotti epätoivoisena sumuiselle, öiselle merelle. Mutta vene oli poissa, ja nainen lähti ahdistetun eläimen tavoin juoksemaan kohti matalaa rantatörmää ja vihollismaata. Miranda ei myöhemmin enää muistanut selvästi tätä lapsuutensa yötä ja sen järkytyksiä. Mutta kun hän matkustaa lomalle sodanjälkeiseen Berliiniin ja kuulee prikaatinkomentaja Brindleyn kertovan kummallisen tarinan herra Ridderistä ja tämän salaperäisestä katoamisesta, alkavat tapahtumat palata hänen mieleensä. Sitten kuolema iskee ensimmäisen kerran, ja pelko hallitsee siitä lähtien Mirandan lomaa. Hän tietää vaistomaisen varmasti, että joku pitää silmällä hänen jokaista liikettään." 


Kirjaa mainostetaan salapoliisiromaanina, mutta tyyli on kuitenkin kuin kevyessä romanttisessa viihdelukemistossa: "Hei Andy! Miranda huudahti iloisesti. - Mitä pidit eilisestä kiertomatkasta? Saitko hyviä valokuvia? Andy pyörähti ympäri. Miranda hymyili ja ajatteli, että jos Andy luopuisi nyrpeästä ilmeestään, hän vaikuttaisi suorastaan hauskannäköiseltä. Mirandan hymyillessä hänen pitkät silmäripsensä värähtelivät ihastuttavasti, ja pieni hymykuoppa korosti huulten suloista kaarta, joka epäilemättä olisi innoittanut ketä maalaria tahansa Välkehtivät kiharat kehystivät lystikästä pientä hattua, kolmionmuotoista, topaasinväristä samettitilkkua, joka kävi virheettömästi yhteen yksikertaisen villaleningin kanssa ja antoi harmaille silmille sherrynvärisen vivahteen. Andy Page unohti huonon tuulensa. Nyrpeä ilme katosi ja hän vastasi Mirandan hymyyn."  


Kirjassa kuvataan sodan jälkeistä raunioitunutta Berliiniä. Kaupunki on yhä jaettu voittajavaltioiden kesken eri vyöhykkeisiin ja tässä seurataan englantilasten upseeriperheiden vaiheita. Sodan aikana varastetut timantit ja kaksi murhaa ovat tämän vaatimatonta tasoa olevan jännärin ainekset.

 
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1960: ”M. M. Kaye muistuttaa laadultaan kovasti "Purppuranpunaisen jakarandan" tekijää Nancy Grahamia, sillä molemmilla On sama tapa hieman rupatella mielen kevennykseksi asioiden viereltäkin, asettaa tuiki viaton ja turvaton tyttö pahan naisen pauloihin ja uhka tilanteeseen toisensa jälkeen ja pelastaa sitten lopulta tyttö vahvan ja turvallisen miehen ikiluotettavaan huomaan, jotta romantiikkakaan ei täysin unohtuisi. Sodanjälkeinen Berliini on tietenkin kiitollinen jännitysromaanin maasto monine kieltoineen, raunioineen ja vastakohtaisuuksineen. M. M. Kaye on meillä jo ennestään tuttu tämän lajin lukijoille, eikä tämä kirja tuo mitään uutta hänen tekijänlaatuunsa. Vaivatonta, vauhdikasta ja mukanaan pitävää. Vaihtoehtona Grahamin kirjan kanssa mahdollinen kirjastoon, mutta molempia ei sentään missään tapauksessa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti