Kuolleet eivät hiihdä
Gummerus 1961 – Salamasarja 91
Dead Men Don’t Ski 1958
”Jännittävä ja elävästi kerrottu rikostarina, jonka tapahtumat on sijoitettu keskelle Italian Dolomiittien suurenmoisia maisemia. Pienessä Santa Chiaran hiihtokeskuksessa sattuu outo kuolemantapaus, ja ylitarkastaja Henry Tibbett huomaa pian, etteivät hotelli Bella Vistan asukkaat ole lainkaan niin viattomia lomailijoita, kuin miltä näyttävät. Heillä kaikilla oli syytä vihata tohtori Hauseria, joka jollain salaperäisellä mahdilla piti heitä vallassaan. Ja heillä kaikilla oli tilaisuus ampua hänet, kun hän yksinään matkasi alaspäin hiihtohissillä. Patricia Moyes on uusi tulokas Salamasarjassa. Kuolleet eivät hiihdä on hänen ensimmäinen teoksensa. Se edustaa klassillisen salapoliisiromaanin parhaita puolia, ja häntä on pidetty lupaavimpana uutena dekkarikirjailijana pitkiin aikoihin.”
Tarina alkaa mukavasti Henry ja Emmy Tibbettin matkasta Lontoosta Italiaan. Tapahtumat hiihtokeskuksessa kuvataan myös hyvin. Rikostutkintaa on kuitenkin venytetty liikaa. Tapahtumiin liittyvät henkilöt ovat värikkäitä ja heidät kuvataan selvästi, lukija ei sekoita heitä toisiinsa. Monet asianomaisista vaikuttavat epäilyttäviltä ja lukija arvailee mielessään syyllistä. Mukava kirja – ja olisi vielä parempi lyhempänä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1961: ”Italian vuoriston pienessä hiihtokeskuksessa kansainvälinen seurue hiihtää, nauttii maisemista ja lomasta, mutta näennäisesti viattomista vieraista suuri osa on paikalla syistä, jotka he haluavat muilta salata. Tämä käy ilmi, kun eräs vieraista hiihtohississä murhataan. Tämän esikoisteoksen kirjoittaja kertoo melko laveasti hiihtokeskuksen arjesta ja seudun upeista maisemista, mutta pelaa myös taitavasti tehdyllä aikataululla, jossa murhaajalla on nipin napin aikaa tekonsa suorittamiseen. Huumausaineiden kansainvälinen salakauppa on kirjassa turhaa rihkamaa, joka tavanomaisuudellaan kyllästyttää. Miksipä suotta kirjastoihin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti