8.11.2018

172. Mans, Adrienne: Tungosta perhehaudassa

Adrienne Mans
Tungosta perhehaudassa
Gummerus 1969 - Salamasarja 172
Steeds in de zomer / Immer im Sommer 1967

 
"Kun vanha, hieno neiti Hanna Weissenfels tuli tunnustamaan poliisiasemalle seitsemän vuotta sitten tapahtuneita asioita, hänelle vain naurettiin ja nuoret rikosetsivät koputtivat merkitsevästi päähänsä. Ne seitsemän vuoden takaiset kuolemantapaukset olivat kuulemma täysin selvitettyjä. Oliko Weissenfelsin perheen kuolemantapauksissa jotain epäselvää, sen tiesi vain kiltti ja romanttisuuteen taipuvainen Hanna-täti. 

Kun Louise, hänen kälynsä tappoi itsensä syankaliumilla oli Hanna-tädillä  aavistuksensa siitä kuka järjesti myrkkykapselin mielenvikaisen Louisen ulottuville. Hanna-täti tiesi myös hiukan enemmän kuin poliisi veljensä Detlefin kylpyammekuolemasta. Ja taas seuraavana kesänä Hanna-täti osasi olla varuillaan, sillä Weissenfelssit kuolivat vain kesällä. 
Siitä kesästä tulikin ratkaiseva. Kuolema iski jälleen ja Hanna-neidin palapelin osaset alkoivat sopia yhteen ja lopuksi ne muodostivat synkän kuvion, jota hän ei tohtinut paljastaa ennen kuin seitsemän vuoden unohduksen jälkeen."

Tarina on kirjoitettu Hannan verkkaisina muisteluina menneistä tapahtumista. Kuvitteellisten henkilöiden muistelmat eivät minua kiinnosta, joten jätin jaaritukset kesken luettuani noin kolmekymmentä sivua.
Jakartassa, silloisessa Hollannin siirtomaakaupungissa Bataviassa syntynyt kirjailijatar on oikealta nimeltään Anneke Lüders (1918-2017). Hän kirjoitti ainakin kuusi rikosromaania. Kirjailijatar oli syntyjään hollantilainen, mutta avioitui saksalaisen Kurt Lüdersin kanssa.


Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8 / 1969: Saksalaisia dekkareita suomennetaan harvoin, joten lukija etsii vaistomaisesti erilaisuutta, mutta toteaa pian tekijän olevan jokseenkin englantilaisen koulukunnan jäljillä. Kertojana on vanha neiti, jonka suvussa on ollut kuolemantapauksia niin viljalti, että perhehaudassa todella alkaa jo olla tungosta. Tekijä on ollut kertojan valinnassaan viisas, sillä vaikeapa on kriittisesti ryhtyä vaatimaan nopeaa ja iskevästi etenevää tarinaa vanhalta naiselta, jonka ajatuksen voi perustellusti olettaa harhaavan ja jahnaavan samojakin asioita. Lukija vain alkaa kirjan lopulla olla jokseenkin työlästynyt suvun väkivaltaisten kuolemantapausten monipolvisiin selvittelyihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti