Erle Stanley Gardner
Perry Mason ja pelokkaat perijät
Gummerus 1970 – Salama 174
The case of the horrified heirs 1964
“Virginia
Baxter – entinen asianajotoimiston sihteeri – pidätetään ja asetetaan
syytteeseen huumausaineiden luvattomasta hallussapidosta. Perry Mason
osoittaa kuitenkin, että Virginia on lavastettu syylliseksi rikokseen.
Syyte hylätään ja Virginia vapautetaan. Sanomalehdetkin ovat
kiinnostuneita jutusta ja selostavat sitä mahtavin otsikoin. Mutta
apulaispiirisyyttäjä Jerry Caswell on raivoissaan. Hän on vakuuttunut
Virginian syyllisyydestä ja on sitä mieltä, että julistettu tuomio on
väärä. Joitakin päiviä myöhemmin Virginia pidätetään uudelleen. Tällä
kertaa häntä syytetään murhasta.
Yrittäessään pelastaa asiakkaansa
Perry Masonkin varomattomuuksissaan sotkeutuu juttuun. Kun
oikeudenkäynti Virginia Baxteria vastaan alkaa, Caswell uhkuu intoa. Nyt
hänellä mielestään on pitävät todisteet Virginian syyllisyydestä.
Masonilla on todella rankka urakka edessään.”
Virginian uskotaan
tyrkänneen autollaan rikkaan Lauretta Trentin jyrkänteeltä mereen.
Ruumista ei löydy, mutta tämän oletetaan kuolleen. Mason tietää, että
tämä on uusi lavastus ja saa selville, että Laurettaa on yritetty
myrkyttää jo pariin kertaan. Lisäksi Trentin testamenttijäljennöstä on
etsitty epätoivoisesti ja siihen näyttää liittyvän epäselvyyksiä.
Perilliset esittävät kuitenkin virallisen näköisen testamentin, joka on
tietysti heidän edukseen. Masonin käyttämä etsivä Paul Drake jäljittää
poliisille vihjeitä antaneen hepun, joka painostuksen alla kertoo
asioiden oikean laidan.
Tarina etenee näppärästi, mutta toistaa
kaikki Mason -tarinoiden vakioelementit. Jos tätä toistoa jaksaa
sietää, on luvassa keskitasoa parempi Perry Mason –seikkailu.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1970:
”Rikkaan vanhan naisen testamenttiin ja sen väärennykseen solmiutuva
monimutkainen rikos tarina, jossa asianajaja Perry Mason tietysti
jälleen pelastaa syylliseksi epäillyn, mutta viattoman asiakkaansa.
Osittain luistavaa, osittain tyhjäkäyntistä tekstiä, joka ei mielestäni
kuulu tekijänsä valioihin.”

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti